Bretton Woods -sopimus
Jaa FacebookissaHistoriassa Bretton Woods on vain yksi monista sopimuksista, jotka ovat johtaneet nykypäivän rahakriisiin. Kerta toisensa jälkeen valtion väliintulo on romahduttanut rahan ostovoiman ja ennen kaikkea merkityksen. Mutta mikä olikaan Bretton Woods ja miksi siitä puhutaan?
Bretton Woods -sopimus hyväksyttiin 1945 ja presidentti Nixon lopetti sen 1971. Bretton Woods -sopimuksen tarkoitus oli vakauttaa raha valtion väliintulolla. Sopimuksella oli kaksi merkittävää vaikutusta: kulta-unssi maksoi sopimuksen voimassaoloaikana $35 ja yksityiset eivät edelleenkään saaneet lunastaa kultaa dollaria vastaan. Aikaisemmin yksi dollarin tai punnan seteli vastasi tiettyä määrää kultaa, ja kuka tahansa saattoi pankissa vaihtaa setelin fyysiseksi kullaksi. Tehdyn sopimuksen mukaan yksi dollari vastasi noin 0.03 unssia tai ~0.888g. Bondistakin tuttu Fort Knox -kultaholvi oli juuri tätä kullan ja dollarin yhteyttä varten olemassa. Muiden maiden keskuspankit saivat kuitenkin vaihtaa dollareita kullaksi, mikä johti lopulta Yhdysvaltain valtion kultavarantojen hupenemiseen.
Bretton Woods -sopimuksen yksi ongelmista oli se, että valtion ohjaamana kulta oli hinnaltaan lukittu. Dollarin muodostuessa koko maailman päävaluutaksi muut valtiot rakensivat oman valuuttajärjestelmänsä dollarin päälle sen sijaan, että jokaisella valtiolla olisi ollut oma arvometallivarasto. Tuo $35 johti siihen, että ulkomaiset keskuspankit, mitkä siis ovat yksityisiä, ostivat tai myivät kultaa sen mukaan, kumpi nyt parhaiten minäkin hetkenä tuotti. Jos kullan hinta Lontoossa oli alle $35, niin silloin kannatti ostaa kultaa Lontoosta ja myydä se Yhdysvaltoihin. Jos kullan hinta Lontoossa oli yli $35, niin silloin kannatti ostaa Yhdysvalloista ja myydä Lontoossa. Lopulta dollareita valui Yhdysvaltain ulkopuolelle erityisesti valtion toimesta niin paljon, että luottamus dollariin heikkeni. Kaikkea tätä Yhdysvaltain silloinen hallitus yritti ohjata sääntelemällä esimerkiksi yhdysvaltalaisten ulkomaanmatkoja ja sijoituksia ulkomaille.
Selkein, vaan ei kuitenkaan vähäisin, virhe oli, että Yhdysvaltain yksityinen keskuspankki Federal Reserve painoi dollareita koko ajan lisää lisäämättä kultavarantoja. Näin siis luotiin inflaatio ja veronmaksajien kullan valuminen ulkomaille. Sodan jälkeen Yhdysvalloilla oli arviolta $25 miljardin arvosta kultaa, mutta jo vuoden 1950 alkupuolella tuo määrä oli tipahtanut noin $9 miljardiin. Tämä on täysin loogista, kun ajatellaan, että kaikki, ketkä omistivat dollareita, halusivat välttyä inflaatiolta ja pitää omaisuutensa, joten vaihto dollareista kullaksi kiihtyi. Tilanne oli siis täysin kestämätön.
Bretton Woods -sopimus oli viimeinen sopimus, joka yhdisti Yhdysvaltain dollarin arvometalliin.
Lisätietoja
What Has Government Done To Our Money?, Murray Rothbard / Mises.org
Kirjoittanut: Teemu Välimäki
