Sarkozy ja Berlusconi eivät pidä hyväksyttävä sitä, että jotkut maat eivät ole tehneet tarpeeksi tai yhtään mitään CO2-kaasujen vähentämiseksi. Sarkozyn ja Berlusconin mukaan ylimääräinen CO2-vero rajalla toimisi rangaistuksena maille, jotka eivät tee heidän mukaansa tarpeeksi. Ranskassa oli suunnitelmia tuoda kyseinen vero käyttöön Ranskan sisällä, mutta suunnitelmista luovuttiin vaalitappion ja kansallisen vastustuksen jälkeen.

ITER-tutkimusprojektin tarkoitus on tutkia uusia tapoja tuottaa halpaa energiaa fuusioreaktion avulla. Projektissa ovat EU:n lisäksi mukana Yhdysvallat, Kiina, Intia, Japani, Venäjä ja Etelä-Korea. EU on osallistujamaista suurin rahoittaja. Kanada oli aikaisemmin projektissa mukana, mutta joutui jättäytymään pois talousvaikeuksien vuoksi.

Jäsenvaltiot eivät halua maksaa projektille enää yhtään enempää. Eurokansanedustajat ovat taas valitelleet, että EU:n budjetti on jo pahasti ylitetty, joten lisärahoitusta ei voitaisi ottaa EU:n budjetistakaan. Fennovoiman mukaan uuden ydinvoimalan kustannusarvio on noin 4-6 miljardia euroa.^[1]

Erityisesti Saksa on lisärahoitusta vastaan maan huonon taloustilanteen vuoksi. ITER-projektille tullaankin ehdottamaan 6,6 miljardin euron rahoituskattoa rakennusvaiheessa. EU:n komission suunnitelmissa on kuitenkin ohittaa jäsenvaltioiden toiveet, ja ehdottaa omaa ehdotustaan rahoituksen saamiseksi. Saksan Vihreiden eurokansanedustaja Rebecca Harmsin mukaan koko ITER-projekti tulisi lopettaa ja rahat suunnata niin sanottuihin vihreisiin teknologioihin.

Lähde
Fusion reactor sparks EU budget collision, EuropeanVoice.com, 8.7.2010

Bürgermeister ei ole tyytynyt pelkästään puhumaan väitteistään. 8.4.2009 Bürgermeister haastoi Baxter- ja Avir-lääkeyhtiöt oikeuteen, koska aikaisemmin alkuvuodesta Baxter levitti lintuinfluessaviruksella saastunutta rokotevalmistetta Eurooppaan.^[3] 10.6.2009 Bürgermeister jätti Itävallassa Yhdysvaltain FBI:lle rikosilmoituksen, jossa nimeää useita valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden johtajia ja päälliköitä. Bürgermeisterin todisteet (134 sivua) ovat kokonaisuudessaan luettavissa tästä PDF-tiedostona. Erityistä huomiota Bürgermeister pyytää kiinnittämään maailman rikkaimpien Rockefeller- ja Rothschild-sukujen taloudellisiin kytköksiin WHO:n, YK:n, EU:n, pankkien, mediajättien ja erityisesti kansainvälisten pankkien välillä. “Motivaatio rikokselle on klassinen ryöstö, jota seuraa murha. Tosin tällä kertaa laajuus ja tapa ovat uusia historiassa”, luonnehtii Bürgermeister syytepaperissaan. Bürgermeister perustaa todisteensa lukuisiin vuosien varrella tehtyihin kansallisiin ja kansainvälisiin laki- ja säädösmuunnoksiin, jotka hänen mielestään vahvasti osoittavat selkeän valmistautumisen joukkokuolemiin.

CBS:n 60 minuuttia -ohjelma vuodelta 1979 kertoo hyvin, miten vuonna 1976 Yhdysvaltain hallitus loi sikainfluenssapaniikkia, ja miten vahvasti hallitus mainosti uutta rokotetta, joka sittemmin osoittautui hyvin vaaralliseksi.

Lääkärinä toimiva Lanctôt tuli tunnetuksi kirjoitettuaan kirjan The Medical Mafia, jossa hän paljasti rokotteiden tehottomuuden ja vaarallisuuden. Kirjan julkaisun jälkeen Lanctôt haastettiin oikeuteen hänen tekemiensä väitteiden takia. “Ymmärsin, että virallisista väitteistä huolimatta rokotteilla ei ole mitään tekemistä julkisen terveyden kanssa. Valtion hyväksyntäleiman alla on syviä sotilaallisia, poliittisia ja teollisia etuja”, Lanctôt toteaa sähköpostissaan. “Tämä A(H1N1)-pandemia on sepitetty ja järjestetty WHO:n puolesta, ja se palvelee samoja sotilaallisia, poliittisia ja teollisia etuja, kun vuonna 1976″, Lanctôt jatkaa.

Vuoden 1976 joukkorokotus aiheutti kuolemia ja vakavia vammoja
Vuonna 1976 Yhdysvaltain armeijan tukikohdassa Fort Dixissä New Jerseyn osavaltiossa löydettiin uusi influenssaviruksen muoto, jonka väitettiin olevan epidemian alku.^[4][5] Armeijalle tyypilliseen tapaan alokkaat jossain vaiheessa heidän saavuttuaan tukikohtaan rokotettiin muun muassa influenssaa vastaan. Uuden virustyyppilöydön jälkeen silloinen presidentti Gerald Ford julisti, että jokainen amerikkalainen tullaan rokottamaan. Uusi virustyyppi tappoi vain yhden alokkaan, mutta rokote tappoi 25 ihmistä. Rokotusohjelma keskeytettiin, kun arviolta noin 25 % väestöstä oli rokotettu. On myös huomionarvoista todeta, että vuonna 1976 puolustusministerinä oli jo silloin lääkeyhtiön listoilla toiminut Donald Rumsfeld ja varapresidenttinä Rockefeller-sukuun kuuluva Nelson Rockefeller.

WHO:n syyllisyys Bürgermeisterin mukaan
Bürgermeisterin mukaan WHO on hyvin vahvasti mukana virusepidemian luomisessa. Siitäkin huolimatta, että Baxter kahteen kertaan tämän vuoden sisällä on pahasti rikkonut säädöksiä erittäin vaaralliseksi luokiteltavan materiaalin kuljettamisesta, WHO ja monet maat, mukaanlukien Suomi, ovat tehneet Baxterin kanssa sopimuksia rokotteiden ostamisesta. WHO on myös jatkanut Novartis-yrityksen tukemista siitäkin huolimatta, että yrityksen H5N1-testirokote tappoi ainakin 21 koditonta Puolassa.^[6]

• WHO toimitti Baxterille 72 kg elävää lintuinfluenssamateriaalia, joka myöhemmin levisi saastuneen rokotteen muodossa 16 eri maahan väärän nimikkeen alla
• WHO antoi rahat, lisenssit ja laillisen ympäristön lintuinfluenssaviruksen ja sen vastalääkkeen kehittämiseksi
• WHO on tahallaan ja systemaattisesti vaientanut ja manipuloinut tieteellisiä tosiasioita viruksista ja rokotteista kansainvälisen rikollisryhmittymän hyväksi
• WHO julkaisee puheenaiheita ja julkaisuja, jotka ovat tyyliltään propagandamaisia ja suunniteltu taivuttamaan julkinen mielipide rokotteille myönteiseksi
• WHO on kiirehtinyt pandemiatason julistamista tieteestä välittämättä ottaakseen vallan yhdessä YK:n ja Yhdysvaltain kansallisten virastojen kanssa perustamalla komentokeskuksen WHO:n pandemian kontrollihuoneeseen (Pandemic Control Room), jonka supertietokone on yhteydessä YK:hon
• WHO määritteli pandemian määritelmän vanhasta “laajasti levinnyt, nopeasti leviävä ja erittäin vaarallinen” uuteen “laajasti levinnyt, leviää ihmisestä ihmiseen, mutta ei ole erityisen vaarallinen”

Bürgermeister erotettiin työstään 29.6.2009 todennäköisesti johtuen hänen oikeustoimistaan eri tahoja vastaan.

Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun “kolmesta poikki”-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin “pienemmistä pahoista” voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.

Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.

Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.

Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.

Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen “kolmesta poikki”-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16 puolestaan liittyvät demokratiaan ja taloudelliseen vapauteen.

Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.

Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.

Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.

Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi^[1]. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.

Lisätietoja
La Quadrature du Net
Monica Hortenin graafinen analyysi direktiivipaketista
Monica Hortenin PhD-tutkimuksen sivu, joka käsittelee direktiivipakettia
Direktiivit Euroopan parlamentin sivujen mukaan [1, 2]
Blackout Europe

Hollantilaisen eurokansanedustaja Paul van Buitenen valituksen jälkeen toistaiseksi tuntematon nimityksen saanut nainen poistettiin johtokunnasta ja komissio aloitti tutkimukset tapauksesta. Telegraphin haastattelussa komission edustaja Maximillian Strotmann totesi, että tutkimuksen raporttia ei voida julkistaa yksityisyyden suojan takia, koska tutkijat joutuvat olemaan hyvin suorapuheisia voidakseen tehdä työnsä kunnolla.

EU:n allekirjoittamaton petos
Sen paremmin ei EU:n komissiollakaan mene, koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei 13 vuoteen hyväksynyt komission tilinpäätöstä puutteiden ja epäselvyyksien takia, ja nyt 14:ntenä vuotena ensimmäisen kerran sen hyväksyessään huomautti näkymättömistä raharei’istä. Tuomioistuimen lausunnossa todetaan

Useimpien menoalojen osalta tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan voi antaa puhdasta lausumaa. Vaikka suurin osa tarkastetuista maksuista on suoritettu sääntöjä noudattaen, tilintarkastustuomioistuin katsoo edelleen, että lopullisille edunsaajille, kuten viljelijöille ja EU-rahoitusta saaneiden hankkeiden toteuttajille, suoritettujen maksujen virhetaso on liian korkea (toisin sanoen sääntöjä ei ole noudatettu)

Omien sääntöjensä mukaan EU ei saisi jatkaa toimintaansa vahvistamattomien tilinpäätöksien takia. Erityisinä harmaina alueina todettiin olevan maatalous ja luonnonvarat, koheesiopolitiikan alat, tutkimus, energia ja liikenne, yhteisön ulkopuolelle suunnattu tuki sekä kehitys- ja laajentumisasiat, koulutus ja kansalaisuus. Erityisesti maatalouden osalta oli ongelmia todentaa, mihin 51 miljardia euroa on mennyt. Tilintarkastajat totesivat, että maaseudun kehittämisen alalla yleisen virhetason arvioidaan olevan suhteettoman korkea. Varsinaiset EU:n tilinpäätöksen ongelmat tulevat niiden jäsenmaiden rahankäytöstä, jotka eivät noudata asetettuja kirjanpitosäädöksiä. Jokaisen maan tulisi vaatia tarkkaa kirjanpitoa oman etunsa vuoksi tai muuten veronmaksajien rahat häviävät jäljittämättömiin.

Tilintarkastustuomioistuin tekee OLAF:lle tutkintapyynnön, mikäli sillä on epäilys petoksesta.

Lisätietoja
Now the European Union’s own anti-fraud watchdog Olaf is under investigation, Telegraph.co.uk 15.11.2008
Open Europe publishes list of top 100 examples of EU fraud and waste
Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus EU:n talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007 ]]> http://www.infosota.fi/2009/03/17/euroopan-petostentorjuntavirasto-tutkintaan/feed/ 0