Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun “kolmesta poikki”-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin “pienemmistä pahoista” voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.

Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.

Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.

Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.

Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen “kolmesta poikki”-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16 puolestaan liittyvät demokratiaan ja taloudelliseen vapauteen.

Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.

Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.

Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.

Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi[# Stubb Soinille EU-keskustelussa: Härskiä, sikamaista!, Helsingin Sanomat, 16.4.2009]. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.

Lisätietoja
La Quadrature du Net
Monica Hortenin graafinen analyysi direktiivipaketista
Monica Hortenin PhD-tutkimuksen sivu, joka käsittelee direktiivipakettia
Direktiivit Euroopan parlamentin sivujen mukaan [1, 2]
Blackout Europe

Senaattori Rockefeller pitää Internettiä vakavana uhkana

Jay Rockefellerin mukaan puolustusministeriötä vastaan tehdään kolme miljoonaa hyökkäystä päivässä. “Jokainen joutuu hyökkäyksen kohteeksi, kuka tahansa voi tehdä sen. Ihmiset sanovat Kiinan ja Venäjän hyökkäävän, mutta joku lapsi Latviassa voi tehdä saman”, Rockefeller sanoi.

Kirjailija ja tukija Gabriel Weimann toteaa: “Vaikka cyberterrorismin pelkoa voidaan manipuloida ja liioitella, me emme voi kieltää tai jättää huomiotta sitä. Paradoksaalisesti, onnistuminen “sodassa terrorismia vastaan” tulee todennäköisesti kääntämään terroristit epätavanomaisiin aseisiin, kuten cyberterrorismiin. Cyberterrorismin vaara kasvaa, kun uusi ja tietoteknisesti kehittyneempi terroristien sukupolvi kehittyy.”

Aikaisemmin viime kuussa senaattori Jay Rockefeller esitteli lain, joka toteutuessaan siirtäisi vastuun cyberturvallisuudesta Valkoisen talon alaiselle uudelle virastolle ja täten antaisi presidentille mahdollisuuden katkaista tietoliikenneyhteyksiä, mikäli Valkoinen talo uskoo olevansa cyberhyökkäyksen kohteena.

Koska terroristin määritys on hyvin lavea, eikä jo vuosia mainostettuja cyberhyökkäyksiä ole tapahtunut, todennäköisempää on, että muun muassa Jay Rockefellerin puheiden takana on tarve rajoittaa Internetin mahdollistamaa tiedonvälitystä. Vaihtoehtoisen median räjähdysmäinen kasvu Internetin kautta on vähentänyt lehtien ja maksullisten tv-kanavien myyntiä. Lehtimyynnin vähentymistä vahvisti eilen NewsCorpin omistajan Rupert Murdochin kommentti, että lehtien tulisi rahastaa julkaisemistaan nettiuutisista. NewsCorp on yksi Yhdysvaltain suurimpia mediataloja ja omistaa lehtiä kuten The New York Times ja Times of London sekä huippusuositun Internet-palvelu MySpacen.

Vaihtoehtoinen media on jo pitkään ennen syyskuun 2001 iskujakin paljastanut, miten erityisintressit, joita myös Rockefeller-suvullakin on, ovat ohjanneet maailmaa talouden, sotien, keksintöjen ja erityisesti valtioiden kautta. Yhä kehittyvät kommunikoinnin muodot, kuten reaaliaikaiset videoyhteydet, mahdollistavat täysin uusia tiedonlevitystapoja samalla uhaten erityisintressien valta-asemia. Tähän kehitykseen liittyen useat niin sanotut vapaat maat kuten Pohjoismaat, Englanti, Kanada ja Italia ovat ottaneet käyttöön Kiinan mallin mukaisia Internet-suodattimia.

Lisätietoja
Rockefeller: Internet is “Number One National Hazard, Infowars.com, 29.03.2009
Murdoch: Papers Must Charge for Web News, Infowars.com, 06.04.2009
A bill to shift cybersecurity to White House, Cnet.com, 20.03.2009
Cyberterrorism: How Real Is the Threat?, usip.org, Joulukuu 2004
United States Senate Committee on Commerce, Science and Transportation, Wikipedia.org