Ron Paul on myös tunnettu säästäväisyydestään

Yhdysvalloissa vaatimukset yksityisen keskuspankin kirjanpidon avaamisesta lisääntyvät huimaa vauhtia yli puoluerajojen. Teksasin osavaltion republikaanien kongressin jäsenen ja entisen presidenttiehdokkaan Ron Paulin lakiesitys keskuspankin kirjanpidon tarkistamiseksi on saavuttanut 245 kongressin jäsenen tuen eli yli puolet jäsenistöstä. Toteutuessaan laki pakottaisi keskuspankin avaamaan kirjanpitonsa Yhdysvaltain hallituksen kirjanpitoa valvovalle elimelle GAO:lle (Government Accountability Office). Lakiesitys ylitti jo merkittävän rajan saavuttaessaan 208 jäsenen tuen, mikä takaa lakiesityksen tulevan edustajainhuoneen käsittelyyn.

Täysin yksityinen Yhdysvaltain keskuspankki, Federal Reserve (Fed), on kieltäytynyt kertomasta muun muassa Bushin ja Obaman hallituksien myöntämien tukirahojen vastaanottajat. Bloomberg-uutistoimisto haastoi keskuspankin 7.11.2008 oikeuteen TARP-rahojen saajien selvittämiseksi.[# Fed Defies Transparency Aim in Refusal to Disclose, Bloomberg.com, 10.11.2008][# Bloomberg L.P. v. Board of Governors of the Federal Reserve System, Justia.com] Keskuspankki ei myöskään enää julkaise tietoja painetusta rahamäärästä. Federal Reserven kirjanpidon tarkistuksesta on tälläkin hetkellä laissa säädetty, mutta niin rajoittavasti, että siitä ei ole hyötyä. Viime joulukuussa Federal Reserve ilmoitti, että se painaa niin paljon rahaa kuin on tarve, jotta rahakriisistä selvitään.[# Fed Cuts Key Rate to a Record Low, New York Times, 17.12.2008] 23.3.2006 Federal Reserve ilmoitti lopettavansa M3-tietojen kertomisen. M3 kertoo, kuinka paljon Federal Reserve on laskenut dollareita liikkeelle. Ron Paulin mukaan M3 oli tärkein tietolähde siitä, kuinka paljon keskuspankki loi uutta rahaa ja luottoa.[# What the Price of Gold Is Telling Us, LewRockwell.com]

Ron Paulin esittelemä laki, H.R. 1207 Federal Reserve Transparency Act of 2009, määräisi kirjanpidon tarkistettavaksi joulukuuhun 2010 mennessä ja varmistaisi, että kongressilla olisi pääsy tarkistuksen tuloksiin. Laki myös pakottaisi Federal Reserven kertomaan sopimuksista muiden keskuspankkien ja valtioiden kanssa sekä pakottaisi kertomaan, mihin tukipakettien rahat ovat menneet. 5.5.2009 Federal Reservin johtaja Ben Bernanke totesi Ron Paulin kysymykseen kirjanpidon tarkistuksesta, että hän vastustaa kaikkia yrityksiä kontrolloida rahapolitiikkaa.[# Ben Bernanke to Ron Paul: I Will Resist Any Attempt To Dictate Monetary Policy. 5/5/2009, YouTube.com]

Federal Reserven johtaja Ben Bernanke väittää kirjanpidon tarkistuksen aiheuttavan talousromahduksen

Entinen Federal Reserven johtaja Alan Greenspan väittää keskuspankin olevan lain yläpuolella, ja että se ei vastaa kenellekään toimistaan

Ron Paul selittää lakiesityksensä merkityksen

Lääkärinäkin toiminut 73-vuotias Ron Paul on 20 vuoden ajan toiminut Teksasin edustajana kongressissa. Paul saavutti suuren suosion viime vuonna käydyssä presidenttikilvassa puhuessaan vapauden, yksilönoikeuksien ja perustuslain puolesta, mutta erityistä huomiota hän saavutti puhumalla keskuspankkijärjestelmää vastaan. Paul ei myöskään ole säästellyt sanojaan arvostellessaan omaa puoluettaan ennen ja jälkeen presidenttikilvan. Päätettyään presidenttikilvan Paul perusti hänestä itsestään riippumattoman Campaign For Liberty -organisaation, joka on näytellyt keskeistä roolia H.R. 1207 -lakiesityksen tukijoiden keräämisessä.

Bretton Woods -sopimus hyväksyttiin 1945 ja presidentti Nixon lopetti sen 1971. Bretton Woods -sopimuksen tarkoitus oli vakauttaa raha valtion väliintulolla. Sopimuksella oli kaksi merkittävää vaikutusta: kulta-unssi maksoi sopimuksen voimassaoloaikana $35 ja yksityiset eivät edelleenkään saaneet lunastaa kultaa dollaria vastaan. Aikaisemmin yksi dollarin tai punnan seteli vastasi tiettyä määrää kultaa, ja kuka tahansa saattoi pankissa vaihtaa setelin fyysiseksi kullaksi. Tehdyn sopimuksen mukaan yksi dollari vastasi noin 0.03 unssia tai ~0.888g. Bondistakin tuttu Fort Knox -kultaholvi oli juuri tätä kullan ja dollarin yhteyttä varten olemassa. Muiden maiden keskuspankit saivat kuitenkin vaihtaa dollareita kullaksi, mikä johti lopulta Yhdysvaltain valtion kultavarantojen hupenemiseen.

Bretton Woods -sopimuksen yksi ongelmista oli se, että valtion ohjaamana kulta oli hinnaltaan lukittu. Dollarin muodostuessa koko maailman päävaluutaksi muut valtiot rakensivat oman valuuttajärjestelmänsä dollarin päälle sen sijaan, että jokaisella valtiolla olisi ollut oma arvometallivarasto. Tuo $35 johti siihen, että ulkomaiset keskuspankit, mitkä siis ovat yksityisiä, ostivat tai myivät kultaa sen mukaan, kumpi nyt parhaiten minäkin hetkenä tuotti. Jos kullan hinta Lontoossa oli alle $35, niin silloin kannatti ostaa kultaa Lontoosta ja myydä se Yhdysvaltoihin. Jos kullan hinta Lontoossa oli yli $35, niin silloin kannatti ostaa Yhdysvalloista ja myydä Lontoossa. Lopulta dollareita valui Yhdysvaltain ulkopuolelle erityisesti valtion toimesta niin paljon, että luottamus dollariin heikkeni. Kaikkea tätä Yhdysvaltain silloinen hallitus yritti ohjata sääntelemällä esimerkiksi yhdysvaltalaisten ulkomaanmatkoja ja sijoituksia ulkomaille.

Selkein, vaan ei kuitenkaan vähäisin, virhe oli, että Yhdysvaltain yksityinen keskuspankki Federal Reserve painoi dollareita koko ajan lisää lisäämättä kultavarantoja. Näin siis luotiin inflaatio ja veronmaksajien kullan valuminen ulkomaille. Sodan jälkeen Yhdysvalloilla oli arviolta $25 miljardin arvosta kultaa, mutta jo vuoden 1950 alkupuolella tuo määrä oli tipahtanut noin $9 miljardiin. Tämä on täysin loogista, kun ajatellaan, että kaikki, ketkä omistivat dollareita, halusivat välttyä inflaatiolta ja pitää omaisuutensa, joten vaihto dollareista kullaksi kiihtyi. Tilanne oli siis täysin kestämätön.

Bretton Woods -sopimus oli viimeinen sopimus, joka yhdisti Yhdysvaltain dollarin arvometalliin.

Lisätietoja
What Has Government Done To Our Money?, Murray Rothbard / Mises.org