Infosota on aikaisemmin uutisoinut, miten kaikki EU:n presidenttiehdokkaat olivat Bilderberg-jäseniä, ja miten nykyinen Suomen presidentti Tarja Halonen julisti hallussaan olevat Bilderberg-asiakirjat salaisiksi.^[2][3] Lisäksi Infosota on aikaisemmin uutisoinut Bilderbergin tavoitteiden olevan muun muassa laman syventäminen ja kansallisen itsehallinnon heikentäminen vallan keskittämiseksi tarkkaan valituille.^[4] Julkisuuteen vuodettujen asiakirjojenkin mukaan Bilderbergit suunnittelivat ja rakensivat EU:ta ja euroa jo yli 40 vuotta sitten.^[5] Bilderbergin, EU:n ja euron yhteyden vahvisti myös entinen EU-komissaari ja pitkäaikainen Bilderberg-jäsen Etienne Davignon EUobserverille antamassaan haastattelussa.^[6] Olisi siis suuri yllätys, mikäli mainittujen Bilderberg-jäsenten joukosta valittu presidentti harjoittaisi selkeästi Bilderberg-ryhmän tavoitteiden vastaista politiikkaa. Paineita tietynlaiseen politiikkaan asettaisi myös Bilderberg-jäsenyyden omaavien puoluejohtajien media- ja poliittinen valta.

Vaikka Erkki Tuomioja ja Alexander Stubb eivät toistaiseksi olekkaan Bilderberg-jäseniä, niin merkittävänä seikkana voidaan pitää Erkki Tuomiojan isän Sakari Tuomiojan Bilderberg-jäsenyyttä, sillä Sakari Tuomioja oli ensimmäinen suomalainen Bilderberg-jäsen.

[ kyselee Matti Vanhaselta hänen Bilderberg-jäsenyydestä]
[ kyselee Jyrki Kataiselta hänen Bilderberg-jäsenyydestä]

Suomen perustuslain 63 §:n mukaan ministerit eivät saa hoitaa sellaista muuta tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Lisäksi ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa ministerin toimintaa valtioneuvoston jäsenenä. Bilderberg-ryhmää ja sen kokouksia ei voida pitää ministeri Jyrki Kataisen mainitsemana “tavallisena, täysin normaalina kansalaisfoorumina”, kun otetaan huomioon siihen osallistuvat henkilöt. Kuten Infosota ennen EU:n presidentin valintaa uutisoi, kaikki presidenttiehdokkaat olivat Bilderberg-jäseniä.^[1]

Oikeusasiamiehen päätös on sikäli mielenkiintoinen, että Oikeusasiamies on vuonna 2002 todennut, että tuomarin tulisi ilmoittaa kuulumisestaan vapaamuurarijärjestöön tai muuhun vastaavaan aatteelliseen yhdistykseen.^[2]

[ kyselee Jyrki Kataiselta tämän Bilderberg-jäsenyydestä]

Lisätietoja
Oikeusasiamiehen päätöksen sivu 1/2 (JPEG-tiedosto), Infosota.fi
Oikeusasiamiehen päätöksen sivu 2/2 (JPEG-tiedosto), Infosota.fi

Joka vuosi noin 120 maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä kokoontuu niin kutsuttuun Bilderberg-kokoukseen lukittujen ovien taakse täyteen mediapimentoon aseistettujen vartijoiden taakse puhumaan maailman poliittisesta tulevaisuudesta. Bilderberg-kokousten jäsenillä ei ole lupa kertoa, keitä oli paikalla, tai mitä kokouksessa käsiteltävistä asioista puhuttiin. Kokouksen yksityiskohdista edellytetään jäsenistöltä täyttä vaiteliaisuutta. Ensimmäisen kerran Bilderberg-ryhmä kokoontui 29.-31. päivä toukokuuta vuonna 1954 alankomaalaisessa Hotel de Bilderbergissä, josta ryhmä sai nimensä, ja sittemmin se on kokoontunut säännöllisesti ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Bilderberg-kokousten jäsenet ovat politiikan merkkihenkilöitä, finanssieliittiä, kuninkaallisia sekä vaikutusvaltaisimpien medioiden kermaa. Lyhyesti sanottuna siis aika pirun tärkeäitä jätkiä. Suomesta Bilderberg-ryhmän kokouksiin ovat osallistuneet muun muassa valtiovarainministeri Jyrki Katainen, pääministeri Matti Vanhanen, SDP:n entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma, presidentti Martti Ahtisaari sekä Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila. Muutamia kansainvälisesti merkittäviä Bilderbergin osallistuja ovat olleet EU:n presidentti Herman Van Rompuy, Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, pankkiirikeisari David Rockefeller, Britannian entinen pääministeri Tony Blair sekä Hollannin kuningatar Beatrix.

Kevyesti pöljintä Bilderberg-kokouksissa on se, miten vähän media kiinnittää niihin huomiota. Selitystä tälle on haettu siitä, että kokouksissa on mukana paljon vaikutusvaltaista media-alan väkeä. Jos 120 eri maiden Big Brother -kilpailijaa tapaisivat epävirallisesti viikonlopun ajan suljettujen ovien takana jossain päin maailmaa ja mukaan pääsisi Suomesta Aso Alonso, asiasta uutisoitaisiin iltapäivälehtien lööpeissä ja Helsingin Sanomien nettisivuilla vähintään viikon ajan. Samoin kävisi, jos jossain päin maailmaa järjestettäisiin vastaava tapahtuma näyttelijöille, ja Suomesta mukaan pääsisi Jasper Pääkkönen. Kuitenkin kun 120 maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä tapaa suljettujen ovien ja aseistettujen vartijoiden takana, ja mukana on Suomen ministeritason vaikuttajia sekä Nokian pääjohtoa, ei asiasta mainita sanallakaan Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Tämä on paradoksaalista. Vaikka itse tapahtumassa ei puhuttaisi kuin säästä ja Pokémoneista, on tapahtuma jo puhtaasti siihen osallistuvien ihmisten aseman ja määrän vuoksi äärimmäisen merkittävä sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Viralliselta statukseltaan Bilderberg-ryhmän kokouksissa on kyse epävirallisista tapaamisista, joihin ihmiset tulevat yksityishenkilöinä. Epävirallinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kokouksilla olisi vahvaa todellista merkitystä. Päinvastoin; useilla erilaisilla epävirallisilla kokouksilla voi olla erittäin painava poliittinen merkitys. Suomessa hallitus kokoontuu usein ennen valtioneuvoston yleisistuntoja käsittelemään yleisistunnossa päätettäviä lakiehdotuksia epävirallisesti niin sanotuissa iltakouluissa. Iltakouluilla ei ole virallisesti valtaa tehdä päätöksiä, mutta konsensus, jonka pohjalta päätökset myöhemmin muodollisesti tehdään, muodostuu usein niissä. Bilderberg-ryhmässä on kyse hiukan samanlaisesta asiasta, sillä epävirallisuudestaan huolimatta sillä on huomattavaa vaikutusta maailmanpolitiikan ja globaalin talouselämän muotoutumiseen.

Vuonna 2003 BBC:n toimittajat pääsivät käsiksi Bilderbergin asiakirjoihin. Toimittajat noteerasivat, että Bilderberg oli käsitellyt muun muassa yhteisen rahan luomista Euroopalle. Asiakirjat, joihin toimittajat tutustuivat, olivat todennäköisesti samoja vuoden 1955 Bilderberg-kokouksen asiakirjoja, jotka vuotivat myöhemmin WikiLeaksin kautta Internetiin. Vuotaneiden asiakirjojen yhteenvedossa puhutaan “painavasta tarpeesta tuoda Saksan kansa yhdessä muiden eurooppalaisten kansojen kanssa yhteisen talousalueen alle”. Asiakirjat myös hahmottelevat suunnitelmaa “saada aikaiseksi mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman suuri integraatio, lähtien Euroopan yhteisistä markkinoista”. Myöhemmin entinen EU-komissaari ja Bilderberg-ryhmän ohjauskomitean pitkäaikainen puheenjohtaja Etienne Davignon vahvisti EUObserverille antamassaan haastattelussa Bilderberg-ryhmän vaikuttaneen euron kehitykseen.

Bilderberg-ryhmän vaiteiliaisuuden ja salailuhalun vuoksi on käytännössä mahdotonta sanoa varmasti, miten suuri ryhmän epävirallinen vaikutusvalta on. Se on kuitenkin riittävää, että tasavallan presidentti Tarja Halonen pitää vaiteiliaisuutta välttämättömänä Suomen presidentti-instituution toimien hoitamiseksi. Teemu Välimäki pyysi vuonna 2007 presidentin kansaliasta Bilderberg-ryhmää koskevia asiakirjoja. Nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen vastasi asiakirjapyyntöön toteamalla “Presidentti Martti Ahtisaaren pyynnöstä päätän, että pyytämänne asiakirjat ovat presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi salassa pidettäviä. Tämän johdosta asiakirjapyyntöönne ei suostuta.”

Näin sivuhuomiona todettakoon, että jos meikästä tulee joskus presidentti vaikka koko Suomen käytyä äänestämässä kännissä, julistan heti ensimmäisenä toimenani nuo asiakirjat epäsalaiseksi ja julkaisen ne tässä samassa blogissa. Jos ei muuten, niin jo ihan läpän vuoksi. Jos jostain meikän kaverista tulee joskus presidentti, aion lobata sitä vapauttamaan asiakirjat tarjoamalla sille bissen Rokkibaarissa ja laulamalla sille Ramonesin Pet Semataryn. Tarjous on muuten auki myös Tarja Haloselle, että kannattaisi ehkä harkita. Mutta mennäänpä taas asiaan, että ei lähde juttu ihan kokonaan räpylästä.

Epävirallisen poliittisen vaikutusvaltansa lisäksi Bilderberg-ryhmä ei ole myöskään juridisesti täysin ongelmaton. Monissa maissa on lakeja, jotka kieltävät valtion hallituksen edustajia tapaamasta vieraiden valtojen hallituksien jäseniä ilman virallista lupaa, eli epävirallisesti. Yksi tällainen on Yhdysvaltain Logan Act, jonka mukaan liittovaltion asukas ei saa tavata tai käydä neuvotteluja vieraiden valtojen hallituksien tai virkamiesten kanssa ilman Yhdysvaltojen virallista lupaa. Bilderberg-kokouksessa on kyse nimenomaan tästä, eli valtioiden hallituksien jäsenten ja virkamiesten epävirallisesta, ilman minkäänlaista demokraattista tai parlamentaarista valvontaa tapahtuvasta tapaamisesta. Logan Act on kuitenkin melko ympäripyöreää lakitekstiä, eikä sitä ole sovellettu kuin kerran koko liittovaltion historiassa, joten se, mitä laki juridisesti käsittää, on kiinni tulkinnasta ja Yhdysvaltain lainkäyttäjien halukkuudesta soveltaa Logan Actia.

Suomen perustuslain 63 §:n 2 momentin mukaan “Ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.” Vaikka pykälä käsittelee pääasiallisesti taloudellisia sidonnaisuuksia, on lakitekstin muotoilu yleinen ja se koskee kaikkia sidonnaisuuksia, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa ministerin toimintaa valtioneuvoston jäsenenä. Yleisen kirjoitusasunsa vuoksi pykälä voi tulla kyseeseen myös käsiteltäessä ministerin sidonnaisuuksia esimerkiksi Bilderberg-ryhmään, joka on jo pelkästään osanottajiensa statuksen ja jopa tasavallan presidenttiin ulottuvan painoarvonsa vuoksi erittäin merkittävä vaikutusvaltaisten ihmisten yhteenliittymä. Tämänkin pykälän soveltuvuudesta tapaukseen on kuitenkin mahdoton sanoa tarkasti mitään, ellei esimerkiksi joku elämää hienompi tyyppi, kuten Jyrki Kasvi tai Markku Uusipaavalniemi, päätä ottaa asiakseen kiinnittää tähän seikkaan huomiota eduskunnassa.

Demokratian kannalta on välttämätöntä, että kansalaiset voivat tietää, mitä heidän demokraattisesti valitut päättäjänsä tekevät ja puhuvat. Ainoastaan näin demokraattinen kontrolli voi tapahtua. Bilderberg-ryhmän tapauksessa kansa tietää enemmän siitä, mitä Matti Vanhasen yksityiset tekstiviestit sisältävät kuin siitä, mitä Matti Vanhanen puuhaa 120 muun maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen kanssa ryhmässä, jonka epävirallinen vaikutus ulottuu Euroopan keskuspankin rahajärjestelmästä Suomen tasavallan presidentin tasolle. Bilderberg-ryhmä edustaa kaikkea sitä, mikä on ongelma nykyisessä poliittisessa kulttuurissa. Siinä on kyse päätöksien salaisista alustuksista, hallitsijoiden näkymättömistä neuvotteluista ja epävirallisesta vallasta yli virallisten instituutioiden. Median vähättelevä suhtautuminen 120 maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen kokoukseen ja vastaavasti retosteleva suhtautuminen Big Brotheriin ja tekstiviesteihin taas kertoo siitä, miten media on unohtanut demokratian kannalta välttämättömän asemansa vallan vahtikoirana ja ryhtynyt pseudoinformaatiota tuputtavaksi viihdyttäjäksi. Bilderberg-ryhmä on vastoin demokratiaa ja sen toiminta on meidän päättäjiemme sanktioimaa.

Lopuksi vielä linkki Teemu Välimäen toimittamaan Jyrki Kataisen haastatteluun Turussa 7.12.2009 koskien Bilderberg-ryhmää: Linkki

[ Välimäki kyselee Jyrki Kataiselta Bilderbergistä]

Lähde
Jiri Keronen

EU:n perustuslakina paremmin tunnetun Lissabonin sopimuksen myötä EU:lle valitaan presidentti. Vaikka EU:n perustuslailta puuttuu vielä Puolan ja Tsekin hyväksyntä, on presidenttiehdokkaiden ehdottelukilpa lähtenyt käyntiin. Mielenkiintoista presidentiksi ehdotetuissa henkilöissä on, että he ovat kaikki ehdokkuutta ja ehdotuksen tehnyttä myöden Bilderberg- tai ECFR-jäseniä. Tämä ei toisaalta yllätä, koska Bilderberg-jäsenet ovat jo vuosikymmeniä olleet rakentamassa EU:ta. Tälläkin hetkellä jo toista kautta EU:n vahvimman elimen, EU:n komission, puheenjohtajana toimiva José Manuel Barroso on Bilderberg-jäsen.

Kansallisuuteen ja puolueeseen katsomatta EU:n presidentti on Bilderberg-jäsen
Valitaan nyt ehdolla olevista presidenttiehdokkaista kuka tahansa ja mistä tahansa, on hän Bilderberg-jäsen. Muutamat ehdokkaat ovat myös ECFR:n jäseniä. Huomioiden Bilderberg-ryhmän jäsenistön ja ryhmän tavoitteet, kuten kansallisen päätäntävallan ja taloudellisen itsenäisyyden poistaminen, on vähintäänkin kyseenalaista, kenen etuja ja tavoitteita ehdokkaat oikeasti ajavat. Toukokuussa pidetyssä vuoden 2009 Bilderberg-kokouksessa asialistalla oli muun muassa EU:n perustuslain läpivienti, mikä irlantilaisen miljonääri Declan Ganleyn EU:n vastaisen Libertas-liikkeen takia näytti mahdottomalta.^[1] Yhtenä mahdollisuutena läpivientiin pidettiin Ganleyn mustamaalaamista.

Wikileaks.org-sivustolle vuodettiin vuoden 1955 Bilderberg-kokouksen muistio, josta käy ilmi, miten Bilderbergit jo yli 50 vuotta sitten puhuivat Euroopan yhteisen valuutan luomisesta. Asian vahvisti liikemies, entinen EU:n komission varapuheenjohtaja ja Bilderberg-kokouksiakin puheenjohtanut Étienne Davignon EUobserverin haastattelussa.

ECFR:n periaatteiden mukaisesti jokaisen jäsenvaltion tulisi muokata toimiaan yhteisen politiikan ja maailman järjestyksen puolesta.^[2] ECFR:n toiminnan rahoittajiin kuuluu muun muassa Bilderberg-jäsen ja miljardööri George Soros ja italialainen UniCredit-pankki.

Tukijat ja kommentoijat
“Isänmaan etu olisi, että asiaa ryhdytään ajamaan isolla intensiteetillä ja kaikilla rintamilla”, Heinäluoma sanoo Uutispäivä Demarille.^[3] Eero Heinäluoma toimi Suomen valtionvarainministerinä vuosina 2005-2007 ja osallistui Bilderberg-kokoukseen vuonna 2006. “Jos hänen nimensä nousisi neuvostokeskustelussa esille, voisivat edustajamme sanoa Nobel-palkitusta presidentistämme vain myönteisiä laatusanoja”, Heinäluoma kommentoi Bilderberg- ja ECFR-jäsen Martti Ahtisaaresta.

“On mahdollista, että valintapelistä tulee sen verran sattumanvaraista, että on vain hyvä, jos Suomella on useampia kortteja käytettävänään”, Niinistö totesi.^[4] Sattumaa ei kuitenkaan ole, että jokainen ehdokas on vähintään Bilderberg-jäsen.

“EU:n ensimmäinen presidentti ja ulkoministeri ovat avainasemassa. He luovat roolit omilla persoonallisuuksillaan”, luonnehti ECFR:n jäsen Heather Grabbe Helsingin Sanomien artikkelissa.^[5] Esimerkkinä tästä Grabbe esittää Bilderberg-jäsen Javier Solanan, joka on tällä hetkellä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen edustaja, ja on 10 viime vuoden aikana luonut tehtävästään ison roolin.

“Presidentillä ei voi kuitenkaan olla valtaa, jos hän ei saa jäsenmaiden konsensusta taakseen”, totesi ECFR:n jäsen, Italian entinen pääministeri ja EU:n perustuslakivalmistelukunnan puheenjohtaja Giuliano Amato. Amaton johtama tiimi, jonka jäsen muun muassa Paavo Lipponen oli, rakensi nykyisen EU:n perustuslain.

EU:n presidenttiehdokkaita

Martti Ahtisaari, Suomi
Bilderberg: 1998, 2000, 2001, 2003, 2004
Muut: ECFR

Paavo Lipponen, Suomi
Bilderberg: 1998, 2000, 2001, 2003, 2004
Tukijat: Entinen valtionvarainministeri ja Bilderberg-jäsen Eero Heinäluoma (sd.). Eduskunnan puhemies ja Bilderberg-jäsen Sauli Niinistö (kok.). Entinen EU:n komission puheenjohtaja ja Bilderberg-jäsen Jacques Delors. Entinen EU:n parlamentin puheenjohtaja ja Bilderberg-jäsen Pat Cox Irlannista. Italian entinen pääministeri, EU:n komission entinen puheenjohtaja ja Bilderberg-ryhmän valmistelutoimikunnan johtaja Romano Prodi.

Olli Rehn, Suomi
Bilderberg: 2007
Tukijat: Suomen Kuvalehden mukaan pääministeri ja Bilderberg-jäsen Matti Vanhanen (kesk.) kävi lobbaamassa Rehniä Ruotsin pääministerille ja Bilderberg-jäsenelle Fredrik Reinfeldtille. Eduskunnan puhemies ja Bilderberg-jäsen Sauli Niinistö (kok.)

Jan-Peter Balkenende, Hollanti
Bilderberg: 2008
Hollannin parlamentin jäsen Harry van Bommel vaati toukokuussa Balkenendeltä selityksiä Bilderberg-yhteyksistään.^[6]

Carl Bildt, Ruotsi, ulkoministeri
Bilderberg: 1992, 1993, 1996, 1997, 1999, 2000, 2006-2009
Muut: ECFR

Tony Blair, Englanti
Bilderberg: 1993
Vuonna 2006 Englannin parlamentin edustaja Norman Baker esitti virallisen kysymyksen Tony Blairille siitä, onko hän osallistunut Bilderberg-kokouksiin vuoden 1997 jälkeen. Blair vastasi, että ei ole.^[7] ECFR:n jäsen Stephen Wall toimi Tony Blairin EU-neuvonantajana.

Felipe Gonzalez, Espanja
Bilderberg: 1989

Muut mainitut henkilöt
Sauli Niinistö, Suomi, eduskunnan puhemies
Bilderberg: 1997

Jacques Delors, Ranska, EU:n komission entinen puheenjohtaja
Bilderberg: 1994
Euroopan CFR:lle, Royal Institute of International Affairsille, 7.9.1992 pitämässään puheessa Delors puhuu haasteista, joita Uuden maailmanjärjestyksen, NWO:n, luominen tuo tullessaan Neuvostoliiton romahtumisen jälkeisenä aikana.^[8]

Angela Merkel, Saksa, liittokansleri
Bilderberg: 2005

Romano Prodi, Italia, EU:n komission entinen puheenjohtaja ja entinen pääministeri
Bilderberg: valmistelutoimikunnan johtaja vuoteen 1982 asti

Nicolas Sarkozy, Ranska, presidentti
Sarkozyn presidenttikampanjan päämies Xavier Bertrand osallistui vuonna 2007 Bilderberg-kokoukseen. Samana vuonna Sarkozy valittiin Ranskan presidentiksi.

Javier Solana, Espanja, Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen edustaja
Bilderberg: 1985, 1998, 2000

Bilderbergit johtavat maailmaa
Bilderberg-ryhmä on muun muassa David Rockefellerin ja Hollannin prinssi Bernhardin Hollannissa vuonna 1954 perustama organisaatio uuden maailmanjärjestyksen edistämiseksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Ryhmän jäsenet ja osallistujat, joita myös monet suomalaiset ovat, vannovat salassapidon ja epävirallisuuden nimeen. Esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen erityisavustaja Sanna Rauhasalo kommentoi seuraavasti Bilderberg-ryhmää: “Kreikassa viime viikonloppuna pidetty Bilderberg-tapaaminen, johon pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen osallistuivat, on luonteeltaan keskusteleva foorumi, jossa ei ole asiakirjoja eikä tehdä päätöksiä. Järjestäjät kutsuvat itse osallistujat.” Presidentti Halosen päätös julistaa hallussaan olevat Bilderberg-paperit salaisiksi vahvistaa entisestään käsitystä Bilderberg-ryhmän toiminnasta.^[9]

Lisätietoja
ECFR’s Board and Council, ECFR.eu

Artikkelin etusivun kuva
Etusivulla näkyvä koostuu neljästä eri kuvasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Martti_Ahtisaari.jpg, Wikipedia.org, Public domain -lisenssillä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Sauli_niinisto.jpg, Wikipedia.org, GNU Free Documentation License -lisenssillä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Paavo_lipponen_15.1.2002.jpg, Wikipedia.org / Tarmo Thorström, Creative Commons Nimeä-Tarttuva 2.0 -lisenssillä
http://ec.europa.eu/commission_barroso/rehn/press_corner/pictures/index_en.htm, Euroopan komissio

Uudessa valmiuslaissa poikkeusolojen määritelmää on laajennettu merkittävästi. Nyt ei puhuta enää aseellisesta hyökkäyksestä, vaan poikkeusolon määritelmään riittää myös aseelliseen hyökkäykseen verrattavissa oleva tilanne. Hyökkäyksen toteuttajan ei tarvitse olla toinen valtio, riittää että tilanne voidaan tulkita samankaltaiseksi. Hallitus voi siis ottaa käyttöön poikkeusolojen valtuudet uudessa lakiehdotuksessa hyvin helposti. Pelkästään tietojärjestelmien vakava horjuminen riittää Suomen asettamiseen poikkeustilaan. Esimerkkinä voidaan pitää Suomen joutumista samankaltaisen verkkohyökkäyksen kohteeksi kuin Viro joitakin vuosia sitten.

Poikkeustilassa hallitukselle ja viranomaisille annetaan käytännössä kaikki valta. Perustuslakia ei tarvitse noudattaa ja monet muutkin lailla turvatut oikeudet lopetetaan. Viranomaiset voivat estää sähköpostiliikenteen, sulkea yksityiset internetliittymät ja estää tiedon jakamisen muutoin kuin viranomaisten hyväksymien kanavien kautta. Viestintävirasto voidaan määrätä peruuttamaan radiolupataajuudet, ja kanavat voidaan määrätä viranomaisten ja armeijan käyttöön. Viranomaisille annetaan myös mahdollisuus takavarikoida yksityisessä käytössä olevat tietokoneet, määrätä luovuttamaan tietokoneohjelmat valtion hallintaan, puhelimet takavarikoitavaksi tai puhelinlinjat katkaistavaksi.

Kriisitilanteessa valtion viestintäkeskus voisi määrätä tietyntyyppiset ja sisällöltään tietynlaiset viestit ja uutiset julkaisukieltoon. Uusi valmiuslaki antaa jopa viranomaisille mahdollisuuden määrätä tiedostusvälineiden julkaiseman tiedon sisällöstä ja pakottaa kaikki tiedostusvälineet julkaisemaan hallituksen ja viranomaisen tiedotteet välittömästi. Sananvapauden ja yksityisyyden suojan loukkaukset ovat jälleen saaneet jatkoa. Lex Karpela, Lex Nokia, lähdesuojan kavennukset ja internet-sensuurin mahdollistaneet lait ovat saamassa seuraajan.

Kukaan ei kiellä, etteikö poikkeusoloissa tarvita poikkeuksellisia keinoja. Poikkeusoloissa totuudenmukaisen tiedon välittäminen ja saaminen on kuitenkin oleellista. Riippumattomien lähteiden antama tietosisältö on monin kerroin luotettavampaa kuin viranomaisten pakon edessä tiettyjä päämääriä ajavien progandaviestien. Nykypäivän suomalaiset ovat varmasti jo niin valveutuneita, että tietävät, kuinka vähän viranomaisten sanaan on kriisitilanteessa luottamista.

Hallitus saa uuden lain myötä hyvin poikkeukselliset oikeudet. Pahinta tilanteessa kuitenkin on, että poikkeusoloihin voidaan mennä hyvin pienestä syystä. Syytä on myös muistaa Suomen nykyinen tilanne Euroopan pahimpana ihmisoikeuksien polkijana ja ihmisoikeussopimuksen loukkaajana. Kaukana ei ole hetki, kun hallitus Lähi-idän diktatuurien jalanjälkiä seuraten julistaa Suomeen poikkeustilan silloin, kun Suomen hallituksen toimintaan ja viranomaisten luotettavuuteen kohdistuva kritiikki tai toiminta ylittää sietokyvyn.

Lue myös:
Kadotettu oikeudenmukaisuus
Valmiuslaki pitkän kaavan mukaan
Valmiuslaki uhkaa sananvapautta
Kansalaisten perusoikeuksia kunnioitettava (PDF-tiedosto)

Lähde
Poikkeusolot – kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen, oikeusjakohtuus.blogspot.com, 4.9.2009

Presidentti julistaa Bilderberg-paperit salaisiksi

Tämän vuoden Bilderberg-kokouksen asialistalla oli Irlannin uusintaäänestys kertaalleen hylätystä EU:n perustuslaista eli Lissabonin sopimuksesta ja laman syventäminen. Asialista paljastui jo viikkoa ennen Bilderberg-kokousta. Erityisesti irlantilaisen miljonäärin Declan Ganleyn EU:n vastainen Libertas-liike oli asialistalla liikkeen saaman vaikutusvallan vuoksi. Hollannin parlamentin jäsen vaatikin jo oman valtionsa hallitusta ja erityisesti Hollannin pääministeriä virallisesti selvittämään suhteensa Bilderberg-ryhmään ja asialistan kautta paljastuneeseen mahdollisuuteen Ganleyn mustamaalaamisesta.^[3] Bilderbergit myös keskustelivat siitä, tuleeko lama syventää nopeasti vai hitaasti.

Ateenan kokouksessa mukana olivat ainakin Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen. Vahvistettua listaa ei ole, vaikkakin jotkut lähteet viittaavat, että Suomen yritysmaailmasta olisi osallistunut kaksi henkilöä.^[4] Yksinkertainen syy vahvistamattomiin tietoihin on kokouksen osallistujien ja sisällön ehdoton salassapito. Pääministeri Matti Vanhasen erityisavustaja Sanna Rauhasalo toteaakin: “Kreikassa viime viikonloppuna pidetty Bilderberg-tapaaminen, johon pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen osallistuivat, on luonteeltaan keskusteleva foorumi, jossa ei ole asiakirjoja eikä tehdä päätöksiä. Järjestäjät kutsuvat itse osallistujat.”

Vuonna 2007 pyytäessäni Bilderbergiin liittyviä asiakirjoja tasavallan presidentin kansliasta, totesi nykyinen presidentti Tarja Halonen: “Presidentti Martti Ahtisaaren pyynnöstä päätän, että pyytämänne asiakirjat ovat presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi salassa pidettäviä. Tämän johdosta asiakirjapyyntöönne ei suostuta.” On mielenkiintoista todeta, että Bilderberg-kokous on virallisesti epävirallinen, josta ei pitäisi olla asiakirjoja, mutta silti asiakirjapyyntöni evätään entisen presidentin pyynnöstä ja samalla asiakirjat luokitellaan salaisiksi. Jos Bilderberg-kokoukset ovat epävirallisia eivätkä kokoukseen osallistuvat maamme edustajat edusta maamme virallista kantaa, niin miten asiakirjat voidaan luokitella salaisiksi?

Kauppa- ja teollisuusministeriö ei tiennyt Bilderbergistä mitään.

Tein vuonna 2007 myös muille julkishallinnon organisaatioille asiakirjapyyntöjä liittyen Bilderbergiin. Asiakirjapyyntö lähti ulkoasiainministeriölle, sisäasiainministeriölle, valtiovarainministeriölle, kauppa- ja teollisuusministeriölle ja Suomen Pankkiin. Ainoastaan ulkoasiainministeriöltä löytyi kiertonootti vuodelta 1994, jolloin Bilderberg-kokous oli Suomessa Helsingin Kalastajatorpalla. “Kiertonootilla on välitetty kansallisen järjestäjän tiedote Helsingissä oleville diplomaattisille edustustoille koskien Helsingissä järjestettyä kokousta”, todetaan ulkoasiainministeriön tietopalvelusta.

Asiakirjapyynnöt
Tasavallan presidentin kanslia
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Ulkoasiainministeriön kiertonootti
Suomen Pankki

Ainakin seuraavat suomalaiset poliitikot ovat osallistuneet Bilderberg-kokouksiin.
Esko Aho, entinen pääministeri
Bilderberg-vieras: 1994
Puolue: Keskusta

Martti Ahtisaari, entinen presidentti
Bilderberg-vieras: 1994, 1995, 1996
Puolue: SDP

Olli-Pekka Heinonen, entinen opetusministeri ja liikenneministeri
Bilderberg-vieras: 2001
Puolue: Kokoomus

Eero Heinäluoma, entinen valtiovarainministeri
Bilderberg-vieras: 2006
Puolue: SDP

Sirkka Hämäläinen, Suomen Pankin pääjohtaja, Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen
Bilderberg-vieras: 1994

Jyrki Katainen, valtiovarainministeri
Bilderberg-vieras: 2007, 2009
Puolue: Kokoomus

Erkki Liikanen, entinen valtiovarainministeri ja EU-komissaari, Suomen Pankin pääjohtaja, Euroopan keskuspankin neuvoston ja Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n, hallintoneuvoston jäsen.
Bilderberg-vieras: 2005
Puolue: SDP

Paavo Lipponen, entinen puhemies ja pääministeri
Bilderberg-vieras: 1998, 2000, 2001, 2003, 2004
Puolue: SDP

Sauli Niinistö, entinen puhemies ja valtiovarainministeri
Bilderberg-vieras: 1997
Puolue: Kokoomus

Ulf Sundqvist, entinen opetusministeri (1972-1974) ja kauppa- ja teollisuusministeri (1979-1982)
Bilderberg-vieras: 1992
Puolue: SDP

Matti Vanhanen, pääministeri
Bilderberg-vieras: 2009
Puolue: Keskusta

Tein 24.5.2009 Eduskunnan oikeusasiamiehelle valituksen presidentin kanslian ilmoituksesta, että presidentti ei kuulu julkisuuslain alaisuuteen, ja siitä, että presidentin päätöksestä ei voi valittaa. Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio totesi 22.6.2009 kirjatussa kirjeessä (Dnro 1813/4/09), että presidentin ilmoitus oli oikein; presidentti ei kuulu julkisuuslain piiriin. Oikeusasiamiehen päätöksen voi lukea kokonaisuudessaan tästä ja tästä.

Todettakoon lopuksi, että muun muassa Euroopan parlamentin jäsen Jeffrey Titford kysyi 31.7.2006 EU:n komissiolta, osallistuiko kilpailusta vastaava komission jäsen Neelie Kroes 2006 Ottawassa pidettyyn Bilderberg-kokoukseen.^[5] Kroes vastasi osallistuneensa kokoukseen EU:n komission jäsenenä, mutta ei komission puolesta. Voit lukea Titfordin avustajan kanssa käymäni kirjeenvaihdon tästä.